supliikki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- sujuva puhe, taitava sanan käyttö
- (vanhentunut) anomuskirjelmä, hakemus[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsupliːkːi/
- tavutus: sup‧liik‧ki
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | supliikki | supliikit |
genetiivi | supliikin | supliikkien (supliikkein) |
partitiivi | supliikkia | supliikkeja |
akkusatiivi | supliikki; supliikin |
supliikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | supliikissa | supliikeissa |
elatiivi | supliikista | supliikeista |
illatiivi | supliikkiin | supliikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | supliikilla | supliikeilla |
ablatiivi | supliikilta | supliikeilta |
allatiivi | supliikille | supliikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | supliikkina | supliikkeina |
translatiivi | supliikiksi | supliikeiksi |
abessiivi | supliikitta | supliikeitta |
instruktiivi | – | supliikein |
komitatiivi | – | supliikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | supliiki- | |
vahva vartalo | supliikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- latinan supplicium, rukous[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- supliikki Kielitoimiston sanakirjassa