suova
Katso myös: suovâ |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
suova
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯ʋɑ/
- tavutus: suo‧va
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä suoda akt.
Substantiivi[muokkaa]
suova (10)
- yleensä tukipuiden varaan keoksi koottujen heinien, olkien, kerppujen tms. muodostelma
- Latoon mahtumattomista heinistä tehtiin pellonreunaan suova.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoda
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suova | suovat |
genetiivi | suovan | suovien (suovain) |
partitiivi | suovaa | suovia |
akkusatiivi | suova; suovan | suovat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suovassa | suovissa |
elatiivi | suovasta | suovista |
illatiivi | suovaan | suoviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suovalla | suovilla |
ablatiivi | suovalta | suovilta |
allatiivi | suovalle | suoville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suovana | suovina |
translatiivi | suovaksi | suoviksi |
abessiivi | suovatta | suovitta |
instruktiivi | – | suovin |
komitatiivi | – | suovine |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suova Kielitoimiston sanakirjassa