suosija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suosija (12)
- henkilö, joka suosii jotakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯sijɑ/
- tavutus: suo‧si‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suosija | suosijat |
| genetiivi | suosijan | suosijoiden suosijoitten (suosijain) |
| partitiivi | suosijaa | suosijoita |
| akkusatiivi | suosija; suosijan |
suosijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suosijassa | suosijoissa |
| elatiivi | suosijasta | suosijoista |
| illatiivi | suosijaan | suosijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suosijalla | suosijoilla |
| ablatiivi | suosijalta | suosijoilta |
| allatiivi | suosijalle | suosijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suosijana | suosijoina |
| translatiivi | suosijaksi | suosijoiksi |
| abessiivi | suosijatta | suosijoitta |
| instruktiivi | – | suosijoin |
| komitatiivi | – | suosijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suosija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka suosii jotakin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suosija Kielitoimiston sanakirjassa