suoruus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoruus (40)[1]

  1. se, että on suora

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoruus suoruudet
genetiivi suoruuden suoruuksien
partitiivi suoruutta suoruuksia
akkusatiivi suoruus; suoruuden suoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suoruudessa suoruuksissa
elatiivi suoruudesta suoruuksista
illatiivi suoruuteen suoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoruudella suoruuksilla
ablatiivi suoruudelta suoruuksilta
allatiivi suoruudelle suoruuksille
muut sijamuodot
essiivi suoruutena suoruuksina
translatiivi suoruudeksi suoruuksiksi
abessiivi suoruudetta suoruuksitta
instruktiivi suoruuksin
komitatiivi suoruuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan suora vartalosta suor- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suoruus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40