suomentanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suomentanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suomentaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suomentanut | suomentaneet |
| genetiivi | suomentaneen | suomentaneiden suomentaneitten |
| partitiivi | suomentanutta | suomentaneita |
| akkusatiivi | suomentanut; suomentaneen | suomentaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomentaneessa | suomentaneissa |
| elatiivi | suomentaneesta | suomentaneista |
| illatiivi | suomentaneeseen | suomentaneisiin suomentaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomentaneella | suomentaneilla |
| ablatiivi | suomentaneelta | suomentaneilta |
| allatiivi | suomentaneelle | suomentaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomentaneena | suomentaneina |
| translatiivi | suomentaneeksi | suomentaneiksi |
| abessiivi | suomentaneetta | suomentaneitta |
| instruktiivi | – | suomentanein |
| komitatiivi | – | suomentaneine |