suomentaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suomentaminen (38)
- teonnimi verbistä suomentaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suomentaminen | suomentamiset |
| genetiivi | suomentamisen | suomentamisten suomentamisien |
| partitiivi | suomentamista | suomentamisia |
| akkusatiivi | suomentaminen; suomentamisen |
suomentamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomentamisessa | suomentamisissa |
| elatiivi | suomentamisesta | suomentamisista |
| illatiivi | suomentamiseen | suomentamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomentamisella | suomentamisilla |
| ablatiivi | suomentamiselta | suomentamisilta |
| allatiivi | suomentamiselle | suomentamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomentamisena (suomentamisna) |
suomentamisina |
| translatiivi | suomentamiseksi | suomentamisiksi |
| abessiivi | suomentamisetta | suomentamisitta |
| instruktiivi | – | suomentamisin |
| komitatiivi | – | suomentamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suomentamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suomentamis- | |