suoma
 |
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suoma
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä suoda
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoma | suomat |
| genetiivi | suoman | suomien (suomain) |
| partitiivi | suomaa | suomia |
| akkusatiivi | suoma; suoman | suomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomassa | suomissa |
| elatiivi | suomasta | suomista |
| illatiivi | suomaan | suomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomalla | suomilla |
| ablatiivi | suomalta | suomilta |
| allatiivi | suomalle | suomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomana | suomina |
| translatiivi | suomaksi | suomiksi |
| abessiivi | suomatta | suomitta |
| instruktiivi | – | suomin |
| komitatiivi | – | suomine |
Esperanto[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
suoma (yks. akk. suoman, mon. suomaj, mon. akk. suomajn)
suoma [lingvo]
- suomen kieli
- Mi parolas la suoman (la suoman lingvon). Minä puhun suomea.
Etymologia[muokkaa]
Kantasanasta suomo ja adjektiivin päätteestä -a