sulttaani
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]sulttaani (6)
- islamilaisessa maailmassa käytetty hallitsijan arvonimi
- Osmanien valtakunnassa sulttaanin arvonimenä oli myös suurkaani.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsult̪ːɑːni/
- tavutus: sult‧taa‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sulttaani | sulttaanit |
| genetiivi | sulttaanin | sulttaanien sulttaaneiden sulttaaneitten |
| partitiivi | sulttaania | sulttaaneita sulttaaneja |
| akkusatiivi | sulttaani; sulttaanin |
sulttaanit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sulttaanissa | sulttaaneissa |
| elatiivi | sulttaanista | sulttaaneista |
| illatiivi | sulttaaniin | sulttaaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sulttaanilla | sulttaaneilla |
| ablatiivi | sulttaanilta | sulttaaneilta |
| allatiivi | sulttaanille | sulttaaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sulttaanina | sulttaaneina |
| translatiivi | sulttaaniksi | sulttaaneiksi |
| abessiivi | sulttaanitta | sulttaaneitta |
| instruktiivi | – | sulttaanein |
| komitatiivi | – | sulttaaneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sulttaani- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << arabia[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]sulttaanikunta, sulttaanirusina
eliöiden nimiä: sulttaanikalastaja, sulttaanikana, sulttaanikukastaja, sulttaanipitta, sulttaanisarvinokka, sulttaaniseppä, sulttaanisirkku, sulttaanitiainen, sulttaanitikka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sulttaani Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.