sulo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sulo (1)
- (ylätyyliä) suloisuus, sulous
- Suomi-neidon sulot
- (ylätyyliä) miellyttävä piirre tai ominaisuus, joka herättää myötätuntoa, ihailua tai hellyyttä
- Säveleiden soinnut sulot / Koko luonnon liikutti. (Kustaa Killinen)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsulo/
- tavutus: su‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sulo | sulot |
| genetiivi | sulon | sulojen |
| partitiivi | suloa | suloja |
| akkusatiivi | sulo; sulon |
sulot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sulossa | suloissa |
| elatiivi | sulosta | suloista |
| illatiivi | suloon | suloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sulolla | suloilla |
| ablatiivi | sulolta | suloilta |
| allatiivi | sulolle | suloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sulona | suloina |
| translatiivi | suloksi | suloiksi |
| abessiivi | sulotta | suloitta |
| instruktiivi | – | suloin |
| komitatiivi | – | suloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sulo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sulo Kielitoimiston sanakirjassa