sulautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sulautuminen (38)
- teonnimi verbistä sulautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sulautuminen | sulautumiset |
| genetiivi | sulautumisen | sulautumisten sulautumisien |
| partitiivi | sulautumista | sulautumisia |
| akkusatiivi | sulautuminen; sulautumisen |
sulautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sulautumisessa | sulautumisissa |
| elatiivi | sulautumisesta | sulautumisista |
| illatiivi | sulautumiseen | sulautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sulautumisella | sulautumisilla |
| ablatiivi | sulautumiselta | sulautumisilta |
| allatiivi | sulautumiselle | sulautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sulautumisena (sulautumisna) |
sulautumisina |
| translatiivi | sulautumiseksi | sulautumisiksi |
| abessiivi | sulautumisetta | sulautumisitta |
| instruktiivi | – | sulautumisin |
| komitatiivi | – | sulautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sulautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sulautumis- | |