sulautuminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sulautuminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä sulautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sulautuminen | sulautumiset |
| genetiivi | sulautumisen | sulautumisten sulautumisien |
| partitiivi | sulautumista | sulautumisia |
| akkusatiivi | sulautuminen; sulautumisen | sulautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sulautumisessa | sulautumisissa |
| elatiivi | sulautumisesta | sulautumisista |
| illatiivi | sulautumiseen | sulautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sulautumisella | sulautumisilla |
| ablatiivi | sulautumiselta | sulautumisilta |
| allatiivi | sulautumiselle | sulautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sulautumisena (sulautumisna) |
sulautumisina |
| translatiivi | sulautumiseksi | sulautumisiksi |
| abessiivi | sulautumisetta | sulautumisitta |
| instruktiivi | – | sulautumisin |
| komitatiivi | – | sulautumisine- + omistusliite |
