Siirry sisältöön

sulautuma

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sulautuma (10)

  1. sen tulos, että kaksi (tai useampi) materiaalia sulautuu keskenään
  2. (kielitiede) sana t. käsite joka on muodostunut kahden sanan tai useamman sanan t. niiden osien sulautumisesta yhdeksi sen sijaan että olisi muodostettu yhdyssana; portmanteau, salkkumorfi
    Englannin sulautuma "motel" ("motor" + "hotell") on lainattu suomeen muodossa "motelli".

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulautuma sulautumat
genetiivi sulautuman sulautumien
(sulautumain)
partitiivi sulautumaa sulautumia
akkusatiivi sulautuma;
sulautuman
sulautumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sulautumassa sulautumissa
elatiivi sulautumasta sulautumista
illatiivi sulautumaan sulautumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulautumalla sulautumilla
ablatiivi sulautumalta sulautumilta
allatiivi sulautumalle sulautumille
muut sijamuodot
essiivi sulautumana sulautumina
translatiivi sulautumaksi sulautumiksi
abessiivi sulautumatta sulautumitta
instruktiivi sulautumin
komitatiivi sulautumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulautuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]