sujunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sujunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sujua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sujunut | sujuneet |
| genetiivi | sujuneen | sujuneiden sujuneitten |
| partitiivi | sujunutta | sujuneita |
| akkusatiivi | sujunut; sujuneen | sujuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sujuneessa | sujuneissa |
| elatiivi | sujuneesta | sujuneista |
| illatiivi | sujuneeseen | sujuneisiin sujuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sujuneella | sujuneilla |
| ablatiivi | sujuneelta | sujuneilta |
| allatiivi | sujuneelle | sujuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sujuneena | sujuneina |
| translatiivi | sujuneeksi | sujuneiksi |
| abessiivi | sujuneetta | sujuneitta |
| instruktiivi | – | sujunein |
| komitatiivi | – | sujuneine |