suitsutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suitsutus (39)

  1. suitsuttaminen
    Oppaiden suitsutukseen nähden paikka on kylläkin pettymys.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsui̯t̪sut̪us/
  • tavutus: suit‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suitsutus suitsutukset
genetiivi suitsutuksen suitsutusten
suitsutuksien
partitiivi suitsutusta suitsutuksia
akkusatiivi suitsutus;
suitsutuksen
suitsutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suitsutuksessa suitsutuksissa
elatiivi suitsutuksesta suitsutuksista
illatiivi suitsutukseen suitsutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suitsutuksella suitsutuksilla
ablatiivi suitsutukselta suitsutuksilta
allatiivi suitsutukselle suitsutuksille
muut sijamuodot
essiivi suitsutuksena suitsutuksina
translatiivi suitsutukseksi suitsutuksiksi
abessiivi suitsutuksetta suitsutuksitta
instruktiivi suitsutuksin
komitatiivi suitsutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suitsutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suitsutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä suitsuttaa (suitsut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsesuitsutus, suitsutusaine, suitsutuspuikko, suitsutussavu

Aiheesta muualla[muokkaa]