suitsuke
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
- suitsute, aromaattinen aine, joka palaessaan levittää ympäristöönsä tuoksua
- Olibaanihartsia on perinteisesti käytetty suitsukkeena.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsui̯t̪sukeˣ/
- tavutus: suit‧su‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suitsuke | suitsukkeet |
| genetiivi | suitsukkeen | suitsukkeiden suitsukkeitten |
| partitiivi | suitsuketta | suitsukkeita |
| akkusatiivi | suitsuke; suitsukkeen |
suitsukkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suitsukkeessa | suitsukkeissa |
| elatiivi | suitsukkeesta | suitsukkeista |
| illatiivi | suitsukkeeseen | suitsukkeisiin suitsukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suitsukkeella | suitsukkeilla |
| ablatiivi | suitsukkeelta | suitsukkeilta |
| allatiivi | suitsukkeelle | suitsukkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suitsukkeena | suitsukkeina |
| translatiivi | suitsukkeeksi | suitsukkeiksi |
| abessiivi | suitsukkeetta | suitsukkeitta |
| instruktiivi | – | suitsukkein |
| komitatiivi | – | suitsukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suitsukkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suitsuket- | |