suikula
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suikula (12)
- jokin pitkänomainen, soikea esine
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsui̯kulɑ/
- tavutus: sui‧ku‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suikula | suikulat |
| genetiivi | suikulan | suikuloiden suikuloitten (suikulain) |
| partitiivi | suikulaa | suikuloita |
| akkusatiivi | suikula; suikulan |
suikulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suikulassa | suikuloissa |
| elatiivi | suikulasta | suikuloista |
| illatiivi | suikulaan | suikuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suikulalla | suikuloilla |
| ablatiivi | suikulalta | suikuloilta |
| allatiivi | suikulalle | suikuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suikulana | suikuloina |
| translatiivi | suikulaksi | suikuloiksi |
| abessiivi | suikulatta | suikuloitta |
| instruktiivi | – | suikuloin |
| komitatiivi | – | suikuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suikula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |