suhteellisuudentaju
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suhteellisuudentaju
- kyky asettaa kaksi (tai useampia) asiaa järkevään suhteeseen keskenään; henkilön kyky arvioida asian tärkeyttä tai vakavuutta; henkilön kyky arvioida kuinka järkevää on reagoida liian suuresti johonkin, kyky välttää johonkin ylireagoimista, kyky välttää jonkin asian tärkeyden liioittelua (lähes poikkeuksetta kyse on liian suuresta reaktiosta suhteessa pieneen asiaan)
- Miehellä ei ollut suhteellisuudentajua sytyttäessään naisen auton palamaan eroilmoituksen jälkeen.
- Suhteellisuudentajuun liittyy sanonta: "tehdä kärpäsestä härkänen".
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana osista suhteellisuus (genetiivi) ja taju
Käännökset[muokkaa]
1. kyky arvioida asian tärkeyttä tai vakavuutta
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suhteellisuudentaju Kielitoimiston sanakirjassa