suhdanne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suhdanne (48-J)[1]

  1. (taloustiede) kansantalouden aktiivisuuden trendi, erityisesti kokonaistuotannon ja työllisyyden vaihtelu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuhdɑnːeˣ/
  • tavutus: suh‧dan‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suhdanne suhdanteet
genetiivi suhdanteen suhdanteiden
suhdanteitten
partitiivi suhdannetta suhdanteita
akkusatiivi suhdanne;
suhdanteen
suhdanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi suhdanteessa suhdanteissa
elatiivi suhdanteesta suhdanteista
illatiivi suhdanteeseen suhdanteisiin
suhdanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suhdanteella suhdanteilla
ablatiivi suhdanteelta suhdanteilta
allatiivi suhdanteelle suhdanteille
muut sijamuodot
essiivi suhdanteena suhdanteina
translatiivi suhdanteeksi suhdanteiksi
abessiivi suhdanteetta suhdanteitta
instruktiivi suhdantein
komitatiivi suhdanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suhdantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suhdannet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

korkeasuhdanne, laskusuhdanne, matalasuhdanne, noususuhdanne, suhdannebarometri, suhdanne-ennuste, suhdanneherkkyys, suhdanneherkkä, suhdannehuippu, suhdannekehitys, suhdannekäänne, suhdannenäkymä, suhdannepolitiikka, suhdannerahasto, suhdannesykli, suhdannetaantuma, suhdannetalletus, suhdannetasaus, suhdannetyöttömyys, suhdannevaihtelu, suhdannevaraus, suhdannepöly

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J