stooma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
stooma (10)
- (lääketiede) aukko, avanne (esim. leikkauksessa tehty aukko esim. suolistosta tai virtsateistä iholle tai suoliston osasta toiseen)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | stooma | stoomat |
genetiivi | stooman | stoomien (stoomain) |
partitiivi | stoomaa | stoomia |
akkusatiivi | stooma; stooman |
stoomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | stoomassa | stoomissa |
elatiivi | stoomasta | stoomista |
illatiivi | stoomaan | stoomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | stoomalla | stoomilla |
ablatiivi | stoomalta | stoomilta |
allatiivi | stoomalle | stoomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | stoomana | stoomina |
translatiivi | stoomaksi | stoomiksi |
abessiivi | stoomatta | stoomitta |
instruktiivi | – | stoomin |
komitatiivi | – | stoomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | stooma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- lääketieteen latinaa, perimmiltään muinaiskreikan στόμα (stóma), "suu"
Käännökset[muokkaa]
1. aukko, avanne (esim. leikkauksessa tehty aukko esim. suolistosta tai virtsateistä iholle tai suoliston osasta toiseen)
|