stiletti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

stiletti (5-C)

  1. tikari, jonka terä on ohut ja kolmisärmäinen
  2. veitsi, jonka kahvan sisään sijoitettu terä on laukaistavissa esiin tai ammuttavissa laukaisimella
  3. (lääketiede) pistämiseen käytettävä kirurginen veitsi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈst̪ilet̪ːi/
  • tavutus: sti‧let‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stiletti stiletit
genetiivi stiletin stilettien
(stilettein)
partitiivi stilettiä stilettejä
akkusatiivi stiletti;
stiletin
stiletit
sisäpaikallissijat
inessiivi stiletissä stileteissä
elatiivi stiletistä stileteistä
illatiivi stilettiin stiletteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stiletillä stileteillä
ablatiivi stiletiltä stileteiltä
allatiivi stiletille stileteille
muut sijamuodot
essiivi stilettinä stiletteinä
translatiivi stiletiksi stileteiksi
abessiivi stiletittä stileteittä
instruktiivi stiletein
komitatiivi stiletteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo stileti-
vahva vartalo stiletti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

italian kielestä, stiletto

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]