startti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

startti (5-C)[1]

  1. (puhekieltä) lähtö
  2. (puhekieltä) käynnistysmoottori, starttimoottori

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈst̪ɑrt̪ːi/
  • tavutus: start‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi startti startit
genetiivi startin starttien
(starttein)
partitiivi starttia startteja
akkusatiivi startti;
startin
startit
sisäpaikallissijat
inessiivi startissa starteissa
elatiivi startista starteista
illatiivi starttiin startteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi startilla starteilla
ablatiivi startilta starteilta
allatiivi startille starteille
muut sijamuodot
essiivi starttina startteina
translatiivi startiksi starteiksi
abessiivi startitta starteitta
instruktiivi startein
komitatiivi startteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo starti-
vahva vartalo startti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • englannin kielen sanasta start

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jalkastartti, mäkistartti, starttimoottori, starttipistooli, starttiraha, sähköstartti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • startti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C