spektaakkeli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]spektaakkeli (6)
- näytelmä tai näytös, jolla on mahtavat puitteet
- yleisen huomion sitova tapahtuma
- Viimeöiset revontulet olivat oikea spektaakkeli.
- (historia) ilveily
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈspekt̪ɑːkˌkeli/
- tavutus: spek‧taak‧ke‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | spektaakkeli | spektaakkelit |
| genetiivi | spektaakkelin | spektaakkelien spektaakkeleiden spektaakkeleitten |
| partitiivi | spektaakkelia | spektaakkeleita spektaakkeleja |
| akkusatiivi | spektaakkeli; spektaakkelin |
spektaakkelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | spektaakkelissa | spektaakkeleissa |
| elatiivi | spektaakkelista | spektaakkeleista |
| illatiivi | spektaakkeliin | spektaakkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | spektaakkelilla | spektaakkeleilla |
| ablatiivi | spektaakkelilta | spektaakkeleilta |
| allatiivi | spektaakkelille | spektaakkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | spektaakkelina | spektaakkeleina |
| translatiivi | spektaakkeliksi | spektaakkeleiksi |
| abessiivi | spektaakkelitta | spektaakkeleitta |
| instruktiivi | – | spektaakkelein |
| komitatiivi | – | spektaakkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | spektaakkeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- latinan sanasta spectacŭlum ’spektaakkeli’, latinan verbistä spectare ’katsoa’
Käännökset
[muokkaa]1. näytelmä tai näytös, jolla on mahtavat puitteet
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- spektaakkeli Kielitoimiston sanakirjassa
- spektaakkeli Tieteen termipankissa