Siirry sisältöön

sovitin

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sovitin (33-C)

  1. laite, joka mahdollistaa kahden tai useamman erityyppisen komponentin, liittimen tai eri tekniikkaa käyttävän laitteen liittämisen toisiinsa tai johonkin alustaan

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsoʋit̪in/
  • tavutus: so‧vi‧tin

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovitin sovittimet
genetiivi sovittimen sovittimien
sovitinten
partitiivi sovitinta sovittimia
akkusatiivi sovitin;
sovittimen
sovittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sovittimessa sovittimissa
elatiivi sovittimesta sovittimista
illatiivi sovittimeen sovittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovittimella sovittimilla
ablatiivi sovittimelta sovittimilta
allatiivi sovittimelle sovittimille
muut sijamuodot
essiivi sovittimena
(sovitinna)
sovittimina
translatiivi sovittimeksi sovittimiksi
abessiivi sovittimetta sovittimitta
instruktiivi sovittimin
komitatiivi sovittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sovittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sovitin-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi sovittaa (heikko vokaalivartalo sovita-) + johdin -in

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sovitin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

sovitin

  1. yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä sovittaa