sovinnaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sovinnaisuus (40)

  1. se, että on sovinnainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoʋinˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: so‧vin‧nai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovinnaisuus sovinnaisuudet
genetiivi sovinnaisuuden sovinnaisuuksien
partitiivi sovinnaisuutta sovinnaisuuksia
akkusatiivi sovinnaisuus;
sovinnaisuuden
sovinnaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sovinnaisuudessa sovinnaisuuksissa
elatiivi sovinnaisuudesta sovinnaisuuksista
illatiivi sovinnaisuuteen sovinnaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovinnaisuudella sovinnaisuuksilla
ablatiivi sovinnaisuudelta sovinnaisuuksilta
allatiivi sovinnaisuudelle sovinnaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sovinnaisuutena sovinnaisuuksina
translatiivi sovinnaisuudeksi sovinnaisuuksiksi
abessiivi sovinnaisuudetta sovinnaisuuksitta
instruktiivi sovinnaisuuksin
komitatiivi sovinnaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sovinnaisuude-
vahva vartalo sovinnaisuute-
konsonantti-
vartalo
sovinnaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sovinnainen vartalosta sovinnais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]