sotkos

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sotkos (39)

  1. sotkeentuma, sotku
    siiman sotkos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsot̪kos/
  • tavutus: sot‧kos

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotkos sotkokset
genetiivi sotkoksen sotkosten
sotkoksien
partitiivi sotkosta sotkoksia
akkusatiivi sotkos;
sotkoksen
sotkokset
sisäpaikallissijat
inessiivi sotkoksessa sotkoksissa
elatiivi sotkoksesta sotkoksista
illatiivi sotkokseen sotkoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotkoksella sotkoksilla
ablatiivi sotkokselta sotkoksilta
allatiivi sotkokselle sotkoksille
muut sijamuodot
essiivi sotkoksena sotkoksina
translatiivi sotkokseksi sotkoksiksi
abessiivi sotkoksetta sotkoksitta
instruktiivi sotkoksin
komitatiivi sotkoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sotkokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sotkos-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta sotkea (sotk- + -os)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sotkos Kielitoimiston sanakirjassa