sotkija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sotkija (12)
- tyyppi, joka sotkee paikkoja/asioita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotkija | sotkijat |
| genetiivi | sotkijan | sotkijoiden sotkijoitten (sotkijain) |
| partitiivi | sotkijaa | sotkijoita |
| akkusatiivi | sotkija; sotkijan |
sotkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotkijassa | sotkijoissa |
| elatiivi | sotkijasta | sotkijoista |
| illatiivi | sotkijaan | sotkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotkijalla | sotkijoilla |
| ablatiivi | sotkijalta | sotkijoilta |
| allatiivi | sotkijalle | sotkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotkijana | sotkijoina |
| translatiivi | sotkijaksi | sotkijoiksi |
| abessiivi | sotkijatta | sotkijoitta |
| instruktiivi | – | sotkijoin |
| komitatiivi | – | sotkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sotkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |