sotka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sotka (10)
- sukeltajasorsia, suku (Aythya)
- telkän (Bucephala clangula) vanha nimitys. Telkän nimitys Pohjois-Suomessa.
- (historia) T-34-panssarivaunu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsot̪kɑ/
- tavutus: sot‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotka | sotkat |
| genetiivi | sotkan | sotkien (sotkain) |
| partitiivi | sotkaa | sotkia |
| akkusatiivi | sotka; sotkan |
sotkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotkassa | sotkissa |
| elatiivi | sotkasta | sotkista |
| illatiivi | sotkaan | sotkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotkalla | sotkilla |
| ablatiivi | sotkalta | sotkilta |
| allatiivi | sotkalle | sotkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotkana | sotkina |
| translatiivi | sotkaksi | sotkiksi |
| abessiivi | sotkatta | sotkitta |
| instruktiivi | – | sotkin |
| komitatiivi | – | sotkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sotka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Omaperäinen sana, jolla on vastineita etäsukukielissä.[1] Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2] Vastineita sukukielissä mm. pohjoissaamen čoađgi.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]australiansotka, kiinansotka, lapasotka, madagaskarinsotka, punasotka, ruskosotka, tukkasotka, uudenseelanninsotka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sotka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 33. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 75. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X.