sotka

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Sotka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sotka (10)[1]

  1. sukeltajasorsia, suku (Aythya)
  2. telkän (Bucephala clangula) vanha nimitys. Telkän nimitys Pohjois-Suomessa.
  3. (historia) T-34-panssarivaunu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsot̪kɑ/
  • tavutus: sot‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotka sotkat
genetiivi sotkan sotkien
(sotkain)
partitiivi sotkaa sotkia
akkusatiivi sotka;
sotkan
sotkat
sisäpaikallissijat
inessiivi sotkassa sotkissa
elatiivi sotkasta sotkista
illatiivi sotkaan sotkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotkalla sotkilla
ablatiivi sotkalta sotkilta
allatiivi sotkalle sotkille
muut sijamuodot
essiivi sotkana sotkina
translatiivi sotkaksi sotkiksi
abessiivi sotkatta sotkitta
instruktiivi sotkin
komitatiivi sotkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sotka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Omaperäinen sana, jolla on vastineita etäsukukielissä.[2] Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[3] Vastineita sukukielissä mm. pohjoissaamen čoađgi.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

australiansotka, kiinansotka, lapasotka, madagaskarinsotka, punasotka, ruskosotka, tukkasotka, uudenseelanninsotka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sotka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 33. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
  3. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 75. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.