sotaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sotaisuus (40)

  1. se, että on sotaisa tai sotainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsot̪ɑi̯suːs/
  • tavutus: so‧tai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotaisuus sotaisuudet
genetiivi sotaisuuden sotaisuuksien
partitiivi sotaisuutta sotaisuuksia
akkusatiivi sotaisuus;
sotaisuuden
sotaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sotaisuudessa sotaisuuksissa
elatiivi sotaisuudesta sotaisuuksista
illatiivi sotaisuuteen sotaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotaisuudella sotaisuuksilla
ablatiivi sotaisuudelta sotaisuuksilta
allatiivi sotaisuudelle sotaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sotaisuutena sotaisuuksina
translatiivi sotaisuudeksi sotaisuuksiksi
abessiivi sotaisuudetta sotaisuuksitta
instruktiivi sotaisuuksin
komitatiivi sotaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sotaisuude-
vahva vartalo sotaisuute-
konsonantti-
vartalo
sotaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sotainen vartalosta sotais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]