soseuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soseuttaminen (38)
- teonnimi verbistä soseuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soseuttaminen | soseuttamiset |
| genetiivi | soseuttamisen | soseuttamisten soseuttamisien |
| partitiivi | soseuttamista | soseuttamisia |
| akkusatiivi | soseuttaminen; soseuttamisen |
soseuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soseuttamisessa | soseuttamisissa |
| elatiivi | soseuttamisesta | soseuttamisista |
| illatiivi | soseuttamiseen | soseuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soseuttamisella | soseuttamisilla |
| ablatiivi | soseuttamiselta | soseuttamisilta |
| allatiivi | soseuttamiselle | soseuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soseuttamisena (soseuttamisna) |
soseuttamisina |
| translatiivi | soseuttamiseksi | soseuttamisiksi |
| abessiivi | soseuttamisetta | soseuttamisitta |
| instruktiivi | – | soseuttamisin |
| komitatiivi | – | soseuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soseuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soseuttamis- | |