sortti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sortti (5-C)

  1. (arkikieltä) laji (tyyppi, laatu)
    Kahvipöydässä oli tarjolla leivoksia sen seitsemää sorttia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsort̪ːi/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sortti sortit
genetiivi sortin sorttien
(sorttein)
partitiivi sorttia sortteja
akkusatiivi sortti; sortin sortit
Sisäpaikallissijat
inessiivi sortissa sorteissa
elatiivi sortista sorteista
illatiivi sorttiin sortteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sortilla sorteilla
ablatiivi sortilta sorteilta
allatiivi sortille sorteille
Muut
essiivi sorttina sortteina
translatiivi sortiksi sorteiksi
abessiivi sortitta sorteitta
instruktiivi sortein
komitatiivi sortteine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]