sorkkiva
 |
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sorkkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sorkkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sorkkiva | sorkkivat |
| genetiivi | sorkkivan | sorkkivien (sorkkivain) |
| partitiivi | sorkkivaa | sorkkivia |
| akkusatiivi | sorkkiva; sorkkivan | sorkkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sorkkivassa | sorkkivissa |
| elatiivi | sorkkivasta | sorkkivista |
| illatiivi | sorkkivaan | sorkkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sorkkivalla | sorkkivilla |
| ablatiivi | sorkkivalta | sorkkivilta |
| allatiivi | sorkkivalle | sorkkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sorkkivana | sorkkivina |
| translatiivi | sorkkivaksi | sorkkiviksi |
| abessiivi | sorkkivatta | sorkkivitta |
| instruktiivi | – | sorkkivin |
| komitatiivi | – | sorkkivine |