sopivuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sopivuus (40)

  1. se, että on sopiva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsopiʋuːs/
  • tavutus: so‧pi‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopivuus sopivuudet
genetiivi sopivuuden sopivuuksien
partitiivi sopivuutta sopivuuksia
akkusatiivi sopivuus;
sopivuuden
sopivuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sopivuudessa sopivuuksissa
elatiivi sopivuudesta sopivuuksista
illatiivi sopivuuteen sopivuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sopivuudella sopivuuksilla
ablatiivi sopivuudelta sopivuuksilta
allatiivi sopivuudelle sopivuuksille
muut sijamuodot
essiivi sopivuutena sopivuuksina
translatiivi sopivuudeksi sopivuuksiksi
abessiivi sopivuudetta sopivuuksitta
instruktiivi sopivuuksin
komitatiivi sopivuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sopivuude-
vahva vartalo sopivuute-
konsonantti-
vartalo
sopivuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sopiva vartalosta sopiv- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]