sopinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sopinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sopia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopinut | sopineet |
| genetiivi | sopineen | sopineiden sopineitten |
| partitiivi | sopinutta | sopineita |
| akkusatiivi | sopinut; sopineen | sopineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopineessa | sopineissa |
| elatiivi | sopineesta | sopineista |
| illatiivi | sopineeseen | sopineisiin sopineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopineella | sopineilla |
| ablatiivi | sopineelta | sopineilta |
| allatiivi | sopineelle | sopineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopineena | sopineina |
| translatiivi | sopineeksi | sopineiksi |
| abessiivi | sopineetta | sopineitta |
| instruktiivi | – | sopinein |
| komitatiivi | – | sopineine |