soolo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soolo (1)

  1. (musiikki) solistin esittämä osa, joka usein tarkoittaa yksinlaulua joko säestyksen kanssa tai ilman

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoːlo/
  • tavutus: soo‧lo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soolo soolot
genetiivi soolon soolojen
partitiivi sooloa sooloja
akkusatiivi soolo;
soolon
soolot
sisäpaikallissijat
inessiivi soolossa sooloissa
elatiivi soolosta sooloista
illatiivi sooloon sooloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soololla sooloilla
ablatiivi soololta sooloilta
allatiivi soololle sooloille
muut sijamuodot
essiivi soolona sooloina
translatiivi sooloksi sooloiksi
abessiivi soolotta sooloitta
instruktiivi sooloin
komitatiivi sooloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soolo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

laulusoolo, pianosoolo, rumpusoolo, soitinsoolo, sooloalbumi, sooloartisti, sooloesitys, soolohyökkäys, soolojuoksu, soolokitara, soolokitaristi, soolokvartetti, soololevy, soolosävellys, soolotanssi, sooloura, trumpettisoolo, kitarasoolo, viulusoolo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soolo Kielitoimiston sanakirjassa