solvaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]solvaus (39)
- loukkaus, panettelu
- (historia, oikeustiede) aikaisemmassa lainsäädännössä kunnianloukkausrikoksiin sisältynyt rikosnimike, jonka alaiseen tekoon syyllistyi se, joka esitti toisesta sellaisen hätäisesti lausutun loukkauksen, joka ei sisältänyt herjausta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsolʋɑus/ tai /ˈsolʋɑu̯s/
- tavutus: sol‧va‧us / sol‧vaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solvaus | solvaukset |
| genetiivi | solvauksen | solvausten solvauksien |
| partitiivi | solvausta | solvauksia |
| akkusatiivi | solvaus; solvauksen |
solvaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solvauksessa | solvauksissa |
| elatiivi | solvauksesta | solvauksista |
| illatiivi | solvaukseen | solvauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solvauksella | solvauksilla |
| ablatiivi | solvaukselta | solvauksilta |
| allatiivi | solvaukselle | solvauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solvauksena | solvauksina |
| translatiivi | solvaukseksi | solvauksiksi |
| abessiivi | solvauksetta | solvauksitta |
| instruktiivi | – | solvauksin |
| komitatiivi | – | solvauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solvaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solvaus- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä solvata
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- solvaus Kielitoimiston sanakirjassa