solvaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
solvaaminen (38)
- teonnimi verbistä solvata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solvaaminen | solvaamiset |
| genetiivi | solvaamisen | solvaamisten solvaamisien |
| partitiivi | solvaamista | solvaamisia |
| akkusatiivi | solvaaminen; solvaamisen |
solvaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solvaamisessa | solvaamisissa |
| elatiivi | solvaamisesta | solvaamisista |
| illatiivi | solvaamiseen | solvaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solvaamisella | solvaamisilla |
| ablatiivi | solvaamiselta | solvaamisilta |
| allatiivi | solvaamiselle | solvaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solvaamisena (solvaamisna) |
solvaamisina |
| translatiivi | solvaamiseksi | solvaamisiksi |
| abessiivi | solvaamisetta | solvaamisitta |
| instruktiivi | – | solvaamisin |
| komitatiivi | – | solvaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solvaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solvaamis- | |