solidus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Solidus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solidus (39)

  1. (historia) myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla käytössä ollut kultaraha

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsolidus/
  • tavutus: so‧li‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solidus solidukset
genetiivi soliduksen solidusten
soliduksien
partitiivi solidusta soliduksia
akkusatiivi solidus;
soliduksen
solidukset
sisäpaikallissijat
inessiivi soliduksessa soliduksissa
elatiivi soliduksesta soliduksista
illatiivi solidukseen soliduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soliduksella soliduksilla
ablatiivi solidukselta soliduksilta
allatiivi solidukselle soliduksille
muut sijamuodot
essiivi soliduksena soliduksina
translatiivi solidukseksi soliduksiksi
abessiivi soliduksetta soliduksitta
instruktiivi soliduksin
komitatiivi soliduksine-
+ omistusliite



Käännökset[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solidus (monikko solidi tai soliduses)

  1. (historia) solidus

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

solidus m., solida f., solidum n. (taivutus [luo])

  1. tiivis, täyteläinen
  2. kokonainen, täysi
  3. luotettava, järkähtämätön

Lähteet[muokkaa]

  • Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi solidus solidī
akkusatiivi solidum solidōs
genetiivi solidī solidōrum
datiivi solidō solidīs
ablatiivi solidō solidīs

solidus m. (2)

  1. (historia) solidus