solakka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

solakka (14-A) (komparatiivi solakampi, superlatiivi solakin tai solakoin) (taivutus)

  1. pitkä, hoikka ja suora
    Solakka nuorukainen kääntää neitojen jos mammojenkin päät.
    Solakat kajakit ja kilpaveneet liikkuvat vedessä juoheasti.
    Tuleekohan tästä hontelosta varsasta emäänsä hyvä juoksija, jolla on pitkät ja solakat jalat.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷo̞lɑ̝kːɑ̝]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • solakka Kielitoimiston sanakirjassa