soiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
soiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä soida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soiva | soivat |
| genetiivi | soivan | soivien (soivain) |
| partitiivi | soivaa | soivia |
| akkusatiivi | soiva; soivan | soivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soivassa | soivissa |
| elatiivi | soivasta | soivista |
| illatiivi | soivaan | soiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soivalla | soivilla |
| ablatiivi | soivalta | soivilta |
| allatiivi | soivalle | soiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soivana | soivina |
| translatiivi | soivaksi | soiviksi |
| abessiivi | soivatta | soivitta |
| instruktiivi | – | soivin |
| komitatiivi | – | soivine |