soittelu

Suomi

Substantiivi

soittelu (2)

soitteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsoi̯t̪ːelu/
tavutus: soit‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soittelu	soittelut
genetiivi	soittelun	soittelujen soitteluiden soitteluitten
partitiivi	soittelua	soitteluita soitteluja
akkusatiivi	soittelu; soittelun	soittelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	soittelussa	soitteluissa
elatiivi	soittelusta	soitteluista
illatiivi	soitteluun	soitteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soittelulla	soitteluilla
ablatiivi	soittelulta	soitteluilta
allatiivi	soittelulle	soitteluille
muut sijamuodot
essiivi	soitteluna	soitteluina
translatiivi	soitteluksi	soitteluiksi
abessiivi	soittelutta	soitteluitta
instruktiivi	–	soitteluin
komitatiivi	–	soitteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	soittelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi soitella ((vahva) vokaalivartalo soittele- ) + johdin -u

Käännökset

1. soitteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Anagrammit

isottelu, osittelu, teloitus

Aiheesta muualla

soittelu Kielitoimiston sanakirjassa