soinnutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soinnutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsoi̯nːut̪us/
- tavutus: soin‧nu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soinnutus | soinnutukset |
genetiivi | soinnutuksen | soinnutusten soinnutuksien |
partitiivi | soinnutusta | soinnutuksia |
akkusatiivi | soinnutus; soinnutuksen |
soinnutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soinnutuksessa | soinnutuksissa |
elatiivi | soinnutuksesta | soinnutuksista |
illatiivi | soinnutukseen | soinnutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soinnutuksella | soinnutuksilla |
ablatiivi | soinnutukselta | soinnutuksilta |
allatiivi | soinnutukselle | soinnutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soinnutuksena | soinnutuksina |
translatiivi | soinnutukseksi | soinnutuksiksi |
abessiivi | soinnutuksetta | soinnutuksitta |
instruktiivi | – | soinnutuksin |
komitatiivi | – | soinnutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | soinnutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
soinnutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä soinnuttaa (soinnut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. soinnuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- soinnutus Kielitoimiston sanakirjassa