soinnuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soinnuttaminen (38)
- teonnimi verbistä soinnuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soinnuttaminen | soinnuttamiset |
| genetiivi | soinnuttamisen | soinnuttamisten soinnuttamisien |
| partitiivi | soinnuttamista | soinnuttamisia |
| akkusatiivi | soinnuttaminen; soinnuttamisen |
soinnuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soinnuttamisessa | soinnuttamisissa |
| elatiivi | soinnuttamisesta | soinnuttamisista |
| illatiivi | soinnuttamiseen | soinnuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soinnuttamisella | soinnuttamisilla |
| ablatiivi | soinnuttamiselta | soinnuttamisilta |
| allatiivi | soinnuttamiselle | soinnuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soinnuttamisena (soinnuttamisna) |
soinnuttamisina |
| translatiivi | soinnuttamiseksi | soinnuttamisiksi |
| abessiivi | soinnuttamisetta | soinnuttamisitta |
| instruktiivi | – | soinnuttamisin |
| komitatiivi | – | soinnuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soinnuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soinnuttamis- | |