soinnillisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soinnillisuus (40)

  1. se, että on soinnillinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯nːilˌlisuːs/
  • tavutus: soin‧nil‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnillisuus soinnillisuudet
genetiivi soinnillisuuden soinnillisuuksien
partitiivi soinnillisuutta soinnillisuuksia
akkusatiivi soinnillisuus;
soinnillisuuden
soinnillisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnillisuudessa soinnillisuuksissa
elatiivi soinnillisuudesta soinnillisuuksista
illatiivi soinnillisuuteen soinnillisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnillisuudella soinnillisuuksilla
ablatiivi soinnillisuudelta soinnillisuuksilta
allatiivi soinnillisuudelle soinnillisuuksille
muut sijamuodot
essiivi soinnillisuutena soinnillisuuksina
translatiivi soinnillisuudeksi soinnillisuuksiksi
abessiivi soinnillisuudetta soinnillisuuksitta
instruktiivi soinnillisuuksin
komitatiivi soinnillisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnillisuude-
vahva vartalo soinnillisuute-
konsonantti-
vartalo
soinnillisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan soinnillinen vartalosta soinnillis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]