soikeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soikeus (40)[1]

  1. se että jokin on muodoltaan soikea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯keus/ tai /ˈsoi̯keu̯s/
  • tavutus: soi‧ke‧us / soi‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soikeus soikeudet
genetiivi soikeuden soikeuksien
partitiivi soikeutta soikeuksia
akkusatiivi soikeus;
soikeuden
soikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soikeudessa soikeuksissa
elatiivi soikeudesta soikeuksista
illatiivi soikeuteen soikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soikeudella soikeuksilla
ablatiivi soikeudelta soikeuksilta
allatiivi soikeudelle soikeuksille
muut sijamuodot
essiivi soikeutena soikeuksina
translatiivi soikeudeksi soikeuksiksi
abessiivi soikeudetta soikeuksitta
instruktiivi soikeuksin
komitatiivi soikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soikeude-
vahva vartalo soikeute-
konsonantti-
vartalo
soikeut-

Etymologia[muokkaa]

soikea + -us

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soikeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40