snub

Englanti

Substantiivi

snub (monikko snubs)

1. loukkaus jättämällä yliolkaisesti huomiotta, nöyryyttävä tölväisy

   I swear I didn't recognise her, but apparently she took it as a snub.

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	snubs
part. prees.	snubbing
imp. & part. perf.	snubbed

snub

1. loukata tahallaan (jättämällä huomiotta tai sanomalla jotain nöyryyttävää), ylenkatsoa, tölväistä

   She's likely to snub anyone she thinks are below her.