smälta

Ruotsi

Substantiivi

smälta yl. (1) (yks. määr. smältan [luo], mon. epämäär. smältor [luo], mon. määr. smältorna [luo])

1. harkko

Verbi

smälta (smälter, smalt/smälte, smultit/smält)

1. (smalt, smultit; ei passiivia) sulaa, pehmetä
2. (smälte, smält) sulattaa

Taivutus

Taivutus – smälta
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	smälter	smälts
imperfekti	smalt smälte	smältes
supiini	smultit smält	smälts
imperatiivi	smält	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: smälta
• passiivin infinitiivi: smältas
• aktiivin part. prees: smältande
• passiivin part. prees: smältandes
• part. perf.: yl. smulten/smält, n. smultet/smält, määr./mon. smultna/smälta