skiitta

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Skiitta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

skiitta (9-C)

  1. ortodoksiseen luostariin kuuluva pieni sivuluostari tai erakkomaja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skiitta skiitat
genetiivi skiitan skiittojen
(skiittain)
partitiivi skiittaa skiittoja
akkusatiivi skiitta;
skiitan
skiitat
sisäpaikallissijat
inessiivi skiitassa skiitoissa
elatiivi skiitasta skiitoista
illatiivi skiittaan skiittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skiitalla skiitoilla
ablatiivi skiitalta skiitoilta
allatiivi skiitalle skiitoille
muut sijamuodot
essiivi skiittana skiittoina
translatiivi skiitaksi skiitoiksi
abessiivi skiitatta skiitoitta
instruktiivi skiitoin
komitatiivi skiittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo skiita-
vahva vartalo skiitta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • skiitta Kielitoimiston sanakirjassa