skeema

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

skeema (9)[1]

  1. jotain kuvaava malli
  2. (psykologia) mielen sisäinen malli jostakin toiminnasta ulkoisessa maailmassa
  3. (slangiа) kytkentäkaavio; toimintakaavio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈskeːmɑ/
  • tavutus: skee‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skeema skeemat
genetiivi skeeman skeemojen
(skeemain)
partitiivi skeemaa skeemoja
akkusatiivi skeema;
skeeman
skeemat
sisäpaikallissijat
inessiivi skeemassa skeemoissa
elatiivi skeemasta skeemoista
illatiivi skeemaan skeemoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skeemalla skeemoilla
ablatiivi skeemalta skeemoilta
allatiivi skeemalle skeemoille
muut sijamuodot
essiivi skeemana skeemoina
translatiivi skeemaksi skeemoiksi
abessiivi skeematta skeemoitta
instruktiivi skeemoin
komitatiivi skeemoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo skeema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • skeema Kielitoimiston sanakirjassa
  • skeema Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9