skälla

Katso myös: skalla

Ruotsi

Substantiivi

skälla yl. (1) (yks. määr. skällan [luo], mon. epämäär. skällor [luo], mon. määr. skällorna [luo])

1. lehmänkello

Liittyvät sanat

• skällklang

Verbi

skälla (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (eläin) haukkua, louskuttaa, ulvoa
2. (henkilö) olla hävytön, soittaa suutaan

   skälla ner "haukkua pataluhaksi".

   skälla på "haukkua jotakuta".

Taivutus

Taivutus – skälla
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	skäller	skälls, skälles
imperfekti	skällde	skälldes
supiini	skällt	skällts
imperatiivi	skäll	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: skälla
• passiivin infinitiivi: skällas
• aktiivin part. prees: skällande
• passiivin part. prees: skällandes
• part. perf.: yl. skälld, n. skällt, määr./mon. skällda