sivuutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sivuutus (39)
- sivuuttamisen toteutus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsiʋuːt̪us/
- tavutus: si‧vuu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sivuutus | sivuutukset |
genetiivi | sivuutuksen | sivuutusten sivuutuksien |
partitiivi | sivuutusta | sivuutuksia |
akkusatiivi | sivuutus; sivuutuksen |
sivuutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sivuutuksessa | sivuutuksissa |
elatiivi | sivuutuksesta | sivuutuksista |
illatiivi | sivuutukseen | sivuutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sivuutuksella | sivuutuksilla |
ablatiivi | sivuutukselta | sivuutuksilta |
allatiivi | sivuutukselle | sivuutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sivuutuksena | sivuutuksina |
translatiivi | sivuutukseksi | sivuutuksiksi |
abessiivi | sivuutuksetta | sivuutuksitta |
instruktiivi | – | sivuutuksin |
komitatiivi | – | sivuutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sivuutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sivuutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä sivuuttaa (sivuut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. sivuuttamisen toteutus
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sivuutus Kielitoimiston sanakirjassa