sivuuttaa

Suomi

Verbi

sivuuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. mennä sivuitse
2. jättää huomiotta, ohittaa väite tai argumentti

   Tätä faktaa ei voi sivuuttaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiʋuːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: si‧vuut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä sivuta (vokaalivartalo sivu|a- + johdin -utta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sivuuttaminen, sivuutus

Aiheesta muualla

• sivuuttaa Kielitoimiston sanakirjassa